Hyvät Väänäset ja Väänäs-sukuiset!
Tuona ammoisten aikojen elokuun 7.
päivänä 1999 vaelsi suuren sukumme edustajia niin
etelästä, pohjoisesta, idästä kuin lännestäkin Ristiinan
suureen pitäjään Kyyrönkaitaan juhlimaan sukumme juuria.
Paikalla oli pappia ja lukkaria, talonpoikaa ja liekö
ollut kuppariakin, puhumattakaan muitten lukuisten ja
lukemattomien ammattialojen edustajista. Likimääräinen
luvunlasku Väänäsistä ja sen sukuisista Kyyrönkaidan
kunnaitten tallaajista päätyi noin 70:een, vaikkakin jo
pelkästään Mikkelin seudun telehvooniluettelosta löytyy
saman verran uljaan sukumme nimenkantajia, vaikka
kännykkäkulttuurin kätkemiäkään ei oteta lukuun.
Kun vanhat tutut oli kätelty ja
halailtu, oudommat suvun edustajat esitelty, sukuun
syntyneet julistettu ja suvun historiaan siirtyneet
lähipiirissä muisteltu, kokoonnuttiin kuulemaan
täysinpalvelleen opettajan ja Ristiinan tuntijan Niilo
Pulkkisen esitystä runsaat pari vuosisataa aiemmin
käydystä Kyyrön kahakasta. Vaikka siinäkin epäilemättä
joku sukumme edustaja ylsi mainetekoihin, jätettiin
sotakirveet turpeen kätköihin ja kokoonnuttiin
vaarattomammin asein yhteiselle sukupäivälliselle
eteläsavolaisten herkkujen pariin.
Hyvin ravittu suku vieritteli
itsensä vyöt löysättyinä rantasaunan seutuville
kuulemaan raportteja edellisestä Siilinjärven
kokoontumisesta. Väänäsen Seppo näytti, että hyvin
sisäänsoitettu haitari soi, vaikka taitajan sormet
ovatkin paketissa. Surullista todeta, että Sepon
leppoisa ääni ja soitin ovat vaienneet joukossamme.
Välillä piiskattiin koko joukko aukomana kurkkuaan
yhteislaulun merkeissä ja saatiin ilolla todeta uuden
kulttuuriteon synnystä Annikki Vuotin esiteltyä
esikoisromaaninsa. Uskalsipa joku kaiken kansan nähden
kokeilemaan Kyyrönkaidan yli liikennöivän vähäisen
lossilautankin kantavuutta, huolimatta nautitusta
runsaasta ateriasta.
Illan tullen osa väestä jatkoi
yhdessäoloa Kyyrönkaidassa, osa katosi Saimaan rantojen
sokkeloihin pienimuotoisiin ”sukuparlamentteihin”
kokoontuakseen jälleen sunnuntaina Ristiinan
arvokkaaseen kirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Liekö
Pietari-kreivi ja vaimonsa Kristiina tunnistanut
joukosta entisten alamaistensa piirteitä tuijottaessaan
kirkkokansaa kirkon seinältä. Kirkonmenojen jälkeen moni
näytti suuntaavan hiljaiselle vaellukselle sukunsa
juurille kirkkomaalle.
Iltapäivällä kokoonnuttiin jälleen
Kyyrönkaitaan juhlalounaalle sekä vuosi- ja
sukukokoukseen, jonka alussa kuultu musiikkiesitys ei
ollut saada tolkkua sen enempää soittajan kuin
soittimenkaan suhteen. Kuultu kappale oli kumminkin se,
mikä pitikin, ja hyvin esitetty olikin. Tavanomaisten
rutiiniasioiden tullessa näin kuitatuksi maininnalla,
kuultiin myös katsaus sukuseuran taloudelliseen tilaan,
joka todettiin myönteisesti hämmästyttäväksi, kehittyen
myöhemmin järkyttäväksi ja edelleen jatkossa
positiiviseksi päänvaivaksi. Lähtökahvien jälkeen väki
alkoi kauniissa auringonpaisteessa hankkiutua kukin
omalla taholleen päättäen vakain tuumin kokoontua Oulun
seudulle verestämään vanhoja muistoja ja tuttavuuksia.
Markku Väänänen
Raattama
Aurinkoisena ja lämpimänä
lauantaiaamuna 7. elokuuta 1999 saapui Ristiinan
Kyyrönkaidan loma- ja kurssikeskukseen lähes sata
Väänästä, Väänätärtä tai Väänässukuista viettämään
VÄÄNÄSTEN SUKUSEURAN yhdennettätoista sukukokousta sekä
sen yhteydessä pidettävää vuosikokousta.
Majoittumisen ja ruokailun jälkeen
kokoonnuimme lauantaina klo 14.00 Kyyrönkaidan
luentosaliin, jossa opettaja Niilo Pulkkinen esitelmöi
11.6.1789 Kyyrönkaidan maastossa käydystä Kustavinsodan
Kyyrön taistelusta.
Luennon jälkeen kävimme joukolla
tutustumassa maastossa vielä havaittavia vallihautoja ja
tykkiasemaa.
Läheisen kesähuvilan isäntä ei
katsonut suopeasti joukkoamme, vaan huuteli
poistumiskehoituksia maaltaan.
Kahvin jälkeen klo 16.30
siirryimme kurssikeskuksen rantasaunalle, jossa
edellisen sukukokouksen pakinanikkarit Tuomo Väänänen
Kuopiosta ja Salo Väänänen Sotkamosta esittivät meille
pakinat edellisestä sukukokouksesta. Tämän jälkeen
vietimme lauantai-iltaa harmonikan ja laulun merkeissä.
Illan päätteeksi osa osanottajista
nautti seuran kustantamista saunojen löylyistä päättäen
illan pieniin turinoihin ennen nukkumaan menoa.
Sunnuntaina 8. elokuuta aamulla
kaikki olivat taasen innolla mukana, kun ajoimme
autoilla Ristiina keskustaan ohittaen sinisen Saimaan
lahden päätyen v. 1775 rakennetulle ja v. 1997
peruskorjatulle kauniille Ristiina puukirkolle.
Ristiinan kunta viettää nyt v. 1999 perustamisensa
350-vuotisjuhlaa.
Jumalanpalveluksessa saarnan piti
Väänästen Sukuseuran esimies, teologian dosentti Kyösti
Väänänen ja häntä avusti pastori Kari Rossi.
Kanttoriurkurina toimi Paavo Väänänen Outokummusta ja
päivän evankeliumitekstit lukivat Virpi Väänänen
Helsingistä ja Kalevi Väänänen Tampereelta.
Jumalanpalveluksen jälkeen seuran
esimies Kyösti Väänänen esitteli kirkkoa ja kirkon
lähellä olevaa Kustavinsodan muistomerkkiä, jossa otimme
myöskin viralliset sukujuhlien osanottajien valokuvat.
Lyhyen kävelymatkan päässä oli
myöskin kiinnostava kreivi Per Brahen ja hänen
ensimmäisen puolisonsa, Ristiinan kirkolle ja
seurakunnalle nimensä antaneen Kristiina Katariina
Stenbockin ajoista peräisin olevaan Brahelinnan
raunioihin, joihin tutustuimme ja nautimme upeista
näköaloista.
Palasimme sitten takaisin
Kyyrönkaitaan ja ruokailun jälkeen alkoi
sukukokoustapaamisemme virallinen osuus.
Yhdistetyn suku- ja vuosikokouksen
avasi Vantaalta kotoisin oleva Jenni Koponen esittämällä
sellosoolon, jonka jälkeen esimies Kyösti Väänänen
kokouksen avajaispuheessa valaisi sukuseuran edellisien
kausien ja tulevaisuuden näkymiä. Tässä yhteydessä
kunnioitimme myöskin edellisen Siilinjärven Vuorelassa
kolme vuotta sitten vietetyn sukukokouksen jälkeen
kuolleiden sukuseuramme jäsenten muistoa. Erityisesti
esimies Kyösti Väänänen tähdensi sukuseuran
kunniajäsenen latinan- ja romaanisten kielten tohtorin,
professori Veikko Väänäsen pois menoa, joka oli myös
usean ulkomaisen yliopiston kunniatohtori ja joka kuoli
keväällä v.-97 91 vuotiaana.
Sukukokouksen tietoon saatettiin
myöskin, että seuran pitkäaikainen taloudenhoitaja O.P.
Väänänen Helsingistä, seuran 1.varaesimies Aarre J
Väänänen Siilinjärveltä sekä seuran 2. varaesimies Kalle
Väänänen (Lahden Kalle) Kanadasta ovat pyytäneet eroa
tehtävistään.
Esimies Kyösti Väänänen esittikin,
että seuran johtokunta on käsitellyt em. eropyynnöt ja
valittaen, mutta ymmärtäen ja ne hyväksyneet. Seuran
johtokunta esittää, että seuran pitkäaikainen
taloudenhoitaja O.P. Väänänen Helsingistä ja seuran
1.varaesimies Aarre J Väänänen Siilinjärveltä kutsutaan
seuran kunniajäseniksi. Väänästen Sukuseura ry:n
8.8.1999 Ristiinan Kyyrönkaidalla pidetty yhdestoista
suku- ja vuosikokous hyväksyi yksimielisesti em.
seuramme pitkäaikaiset ja merkittävän työn tehneet
jäsenet seuran kunniajäseniksi.
Sukukokouksen yhteydessä jaettiin
myöskin Väänästen Sukuseura ry:n pöytästandaarit nrot 1
- 10. Numero yksi luovutettiin O.P. Väänäselle
Helsingistä, nro 2 Aarre J Väänäselle Siilinjärveltä,
nro 3 Kalle Väänäselle Kanadasta, nro 4 seuran
esimiehelle Kyösti Väänäselle Mikkelistä, nro 5 Kalle
Väänäselle Keravalta, nro 6 seuran sihteerille Pekka
Väänäselle Siilinjärveltä, nro 7 Assar Väänäselle
Oulusta, nro 8 Anja Wäänäselle Kauniaisista, nro 9 Heini
ja Jussi Kapaselle Helsingistä ja nro 10 Kalevi
Väänäselle Tampereelta.
Väänästen Sukuseura ry:n 11.
Sukukokous valitsi yksimielisesti seuran esimieheksi
Kyösti Väänäsen Mikkelistä. Seuran 1. Varaesimieheksi
valittiin Kalle Väänänen Keravalta, 2 varaesimieheksi
Pekka Väänänen Siilinjärveltä. Johtokunnan muut jäsenet
ovat: Heini Kapanen Helsingistä, Erkki Väänänen
Haminasta ja Sinikka Aaltonen Helsingistä. Johtokunnan
varajäsenet ovat: Assar Väänänen Oulusta ja Marjatta
Liljeström Kauniaisista.
Väänästen Sukuseura ry:n 11.
Sukukokous Ristiinan Kyyrönkaidassa päättyi yhteiseen
kahvihetkeen, jonka jälkeen kokoukseen osallistuvien
kotimatkat alkoivat mielessä ajatus, että seuraavan
kerran tapaamme mahdollisesti kolmen vuoden päästä
jossakin Oulun seudulla.
Muistiin merkitsi
Kalevi Väänänen,
kokouksen selostaja
Annikki Vuoti:
Pakina Ristiinan sukukokouksesta